Fuzuli

Fuzuli

Məhəmməd Süleyman oğlu Füzuli (1494 Kerbela – 1556 Kerbela) oli azerbaidžanilainen runoilija. Füzuli kuului Azerbaidžanista Irakiin siirtyneeseen bajat-heimoon. Hänen isänsä toimi muftina Kerbelan lähellä Hillassa. Tuleva runoilija sai monipuolisen koulutuksen. Arabian ja persian kielten lisäksi hän opiskeli matematiikkaa, tähtitiedettä, lääketiedettä ja logiikkaa sekä tunsi erinomaisesti aikansa runoutta. Suurimman osan elämäänsä hän asui Bagdadissa toimien opettajana ja pyhien paikkojen valvojana. Runoilija laati teoksensa azerin, persian ja arabian kielillä. Hänen tuotannostaan suuri osa on gaseeli- ja kasidamuotoista rakkauslyriikkaa. Hän ylistää kauneutta ja inhimillisyyttä, kuvaa rakkauteen liittyvää kärsimystä ja surua, kehottaa vallanpitäjiä oikeudenmukaisuuteen ja huolenpitoon alamaisistaan. Hän uudisti gaseelia tekemällä siitä sisällöltään ja muodoltaan helpommin ymmärrettävän. Füzulin teoksissa on runsaasti myös sufilaisia aineksia, vaikka hän ei kuulunutkaan mihinkään sufilaisveljeskuntaan. Runoilijan filosofisista teoksista merkittävimpiä on kasidamuotoinen Ənisül-qəlb (”Sydänystävä”), joka on luonteeltaan yhteiskuntakriittinen ja feodalismin vastainen. Füzuli kirjoitti myös proosaa. Hänen ”Valitusten kirjansa” (Şikəyet-nəme) on yksi azerinkielisen taideproosan varhaisimmista muistomerkeistä. Se kuvaa satiirisesti Turkin sulttaanin Suleiman Suuren hovissa vallinnutta mielivaltaa ja ahneutta. Runoilijan merkittävin luomus on suulliseen kansanperinteeseen perustuva lyyrinen…