Malkā

Malkā

Malka- eli tuohikatto on yksi historiallisesti käytetty kattojen katetyyppi. Se oli yleisessä käytössä Suomessa aina 1860-luvulle saakka. Malka eli malko on kattopuu, joka estää olkikaton olkia tai myös tuohikaton tuohia nousemasta ylös ja joka ulottuu harjalta räystäälle. Malkojen päät ovat harjalla ristissä ja tavallisesti puutapilla yhdistetyt. Ristikkojen varassa lepää harjapuu eli harakkapuu. Piirumaloissa on vielä pystytapit, jotka estävät pitkittäispuita liukumasta alas. Pienet malat tehdään riu’uista (riukumalka) ja yksinkertaisemmat oksaisista hakopuista (hakomalka). Malkakaton vesieristeenä on koivuntuohi. Koska tuohi haurastuu nopeasti auringossa, tuohilevyjen suojaksi ladottiin malkoja, jotka samalla pitävät kattotuohia paikoillaan. Malat tehtiin säänkestävyyden vuoksi kuusiriu'uista halkaisemalla ja asennettiin paikoilleen halkaistu puoli alaspäin. Malkojen päälle asennettiin painopuita ja toisinaan vielä kiviä estämään tuulen tuhoja. Malka- ja painopuita uusimalla ja siten kattotuohia auringolta ja tuulelta suojaamalla tuohinen vesieriste saattoi kestää jopa ihmisiän.