Hūn

Hūn

Hunnit oli etnisesti kirjava paimentolaisväestö, joka tunkeutui Keski-Aasian arojen suunnasta Eurooppaan 300-luvun lopulla. Heidän hyökkäyksensä oli kansainvaellusten alkusysäys. Hunnien viimeisenä ja voimakkaimpana johtajana toimi Attila. Hunnit olivat pelättyjä ja heihin yhdistetään nykyaikanakin adjektiivi hurja. Hunneja pelättiin, sillä heidän sotajoukkonsa kulkivat ratsain pitkiä matkoja ja nopeasti. Historioitsija Carroll Quigleyn mukaan tämä saattoi hyvinkin johtua hevosenkenkien käytöstä. Hunnien taustasta ja kielestä on esitetty eriäviä näkemyksiä. Nykyisen Mongolian alueella asunut xiongnu-kansa, jota vastaan kiinalaiset taistelivat jo ennen ajanlaskun alkua, on toisinaan samaistettu hunneihin. Jotkut tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä teoriaa todennäköisenä. On epäselvää, paljonko Eurooppaan tunkeutuneilla hunneilla oli yhteistä Intiaa ja Kiinaa ahdistaneiden paimentolaiskansojen kanssa. Hunnien ydinjoukon uskotaan edustaneen ainakin osittain mongolidista ihmistyyppiäselvennä, mutta Euroopan valloitukseen osallistui myös muita hunnien alistamia kansoja. Xiongnujen ja hunnien kielestä tiedetään vain muutamia harvoja muistiinmerkittyjä sanoja ja nimiä, joten sen sukulaisuussuhteet ovat epäselvät: sitä on arveltu iranilaiseksi, turkkilaiseksi tai mongolikieleksi. Äskettäin on esitetty, että kieli olisi ollut jeniseiläinen ja lähintä sukua arinin kielelle. Attilan kuoltua vuonna 453 hunnien valtakunta hajosi.