Ishaka

Ishaka

Muhammed Ayaz İshaki (tataariksi Möxəmmətğayaz Ğiləcetdin ulı İsxaqi (ohje) / İsxaqov, tat. عیاض اسحاقی, Гаяз Исхакый, ven. Гаяз Исхаки / Исхаков, Gajaz Ishaki / Ishakov; 22. helmikuuta (J: 10. helmikuuta) 1878 Kazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta − 22. heinäkuuta 1954 Ankara, Turkki) oli tataarien kansallisen liikkeen johtavia henkilöitä 1900-luvun alussa. Hän toimi poliitikkona, kirjailijana, toimittajana ja vaikutti lopulta niin Turkissa kuin Suomessa paikallisen tataariyhteisön keskuudessa. Kirjailijana İshakin on kuvailtu merkittävyydeltään olevan tataarien Puškin ja Tolstoi. İshakin tunnetuimpia tarinoita on dystooppinen 200 yıldan soñ inqiraz ("Sukupuutto 200 vuodessa"), joka kuvaa tataarien katoamista kansana. Näytelmistä İshakin merkittävimpiin kuuluu tataarien pakkokasteeseen keskittyvä Zöləyxa, jota on esitetty myös suomentataarien keskuudessa. Vuonna 2005 siitä julkaistiin elokuvaversio. İshaki oli vuoden 1918 lyhytaikaiseksi jääneen İdel-Ural -valtion ulkoministeri. Vaikka hän korosti, että Venäjä on "kansakuntien vankila", hän myös samalla aikaisemmissa teksteissään kehui venäläistä kulttuuria ja moitti omaansa. ("Kansa, jota uhkaa täydellinen sukupuutto, koska he eivät halua seurata edistystä-, venäläistä kulttuuria ja uudistaa vuosisatoja vanhoja tapojaan"). İshaki itse sai paljon vaikutteita venäläisiltä kirjailijoilta ja samaistui…